Nikolai Tihonov
Balladi nauloista

Piipun poltti hän loppuun verkalleen,
hymyn hieroi kasvoista hiljalleen.

«Herrat upseerit, rintamaan! Komento!»
Kovin askelin päällikkö astuu jo.

On ojennus jälleen päättynyt:
«Irti ankkuri — kahdeksan. Itään nyt!

Kellä veli tai vaimo ja lapsia on,
he kirjoittakoot! Paluu mahdoton!

Keiliradasta tulee isoinen.»
«Kyllä, kapteeni!» tämä sai vastauksen.

Mutta nuorin ja julkein
katsehen loi päilyyn päivän ja laineiden.

«Eikö sama se, — sanoi, — minne ne vie?
Kai rauhallisin lepo aalloissa lie!»

Amiraalille tuuli se viestin vei:
«Käsky täytetty. Pelastuneita ei.»

Näistä miehistä naulat jos tehtäisiin,
maan lujimmat naulat saatais niin.

V. Kiparsky